Joo, eli Yle Teemalta tulee Metal Evolution toiveuusintoina sunnuntaisin. Päätin sitten katsoa, ja olihan se aika mielenkiintoinen ohjelma. Että näin. Katsokaapa sitä.

Ja kyllä en ole taas pitkään aikaan kirjoittanut. Mutta katsokaa nyt rakkaat ihmiset tämä:

https://www.youtube.com/watch?v=Li58voy6xXM

Päivän (tai yön..) naurut.

Ja en mene Tuskaan. Koitetaan selvitä.

Tänään ei puhuta levyistä. Tänään puhutaan Sonisphere-festarista. Koitetaan selvitä.

Eli siis, Hamsteri oli keskiviikkona (28.5) Helsingissä Sonisphere-festareilla. Piti kirjoittaa tämä itse asiassa eilen, mutta nukuin koko päivän. Festareilla olivat esiintymässä Gojira, Ghost, Mastodon, Danzig, Slayer ja tietenkin Metallica. Ilma oli sellainen, että ei nyt sentään verta satanut (Raining blood), mutta vettä tuli kuitenkin aika reippaasti. Ja kylmäkin oli kuin pakastealtaassa!

Olin onneksi tullut paikalle ajoissa, joten pääsin suhteellisen lähelle lavaa seisomaan ja jopa näin jotain (mikä on harvinaista, valitettavan lyhyt kun olen). Ostin jopa festaripaidan. Mutta joo, puhutaanpa sitten niistä bändeistä:

Ensimmäisenä esiintyi ranskalainen bändi Gojira, jonka keikka jäi teknisten ongelmien vuoksi vähän lyhyeksi. Pitäisi varmaan jotain siitä bändin musiikistakin sanoa, mutta kun en muista mitään.Gojira oli jotenkin niin huomaamaton, ettei se todellakaan jäänyt mieleen.

No sitten, Ghost.. Mitä siitä nyt voi sanoa? Bändi asteli jonossa lavalle saatanallisen kirkkomusiikin soidessa taustalla. Solisti oli pukeutunut erittäin mielenkiintoisesti: hän oli verhonnut itsensä mustaan papinkaapuun ja kasvot oli maalattu muistuttamaan kuolleen ruumiin pääkalloa. Muilla bändin jäsenillä oli yllään mustat viitat ja naamiot. Ghost oli minulle ennestään tuntematon bändi, joten en ollut varautunut mitenkään sellaiseen shokeeraavaan showhun, jonka bändi tarjosi. Ja mikä on Ghostin musiikkityyli? Pitkän harkinnan jälkeen päätin luokitella sen saatanallisgregoriaaniseksi soolokirkkolauluksi, johon oli eksynyt muutama soitin mukaan. Jos tuo nyt yhtään selventää :-D Solisti otti hyvin lavan haltuun käyskennellen ylväästi ympäri estradia kehottaen kansaa liittymään Saatanan puolelle. Yksi nolo tilanne siinä kylläkin kävi, kun laulaja kehotti yleisöä liittymään mukaan laulantaan.

”Helsinki, will you sing with us?”

“YEAH!!”

“Fabulous!”

Kukaan ei nimittäin, ikävä kyllä, osannut kappaleiden sanoja. Se oli kyllä hieman kiusallinen tilanne..

Ghostin jälkeen lavan otti haltuun Mastodon. Ja hyvinhän ne Mastodonin pojat vetivät. Yleisössä tosin oli muutamia yliaktiivisia Mastodon-faneja, jotka riehuivat ympäri hiekkarantaa. Se taisi kiinnittää huomioni enemmän kuin itse bändi.

Seuraavana vuorossa oli vanha kunnon Danzig, joka tarjosi iltaan vähän kevyempääkin musiikkia (joskin silti aika raskasta). Laulajan riikinkukkomainen tepastelu ympäri lavaa oli lähes koomista, mutta sai kuitenkin yleisön mukaan. Danzig lopetti keikkansa legendaariseen Mother-kappaleeseen, ja nyt yleisö osasi sanatkin.

Danzigin lopetettua soiton koko Hietaniemi odotti into piukassa Slayeria. Suurin osa porukasta lähinnä vain siksi, että Slayer on vaan niin legendaarinen. Minua jännitti eniten se, miten uusi kitaristi selviytyisi keikasta. Ja kyllä vanhan kitaristin poismeno vieläkin suretti ihmisiä. ”JEFF HANNEMAN!!”, kuului yleisöstä Slayeria odotellessa. Uusi kitaristi joka tapauksessa selvisi keikasta hyvin, mutta laulajan ääni ei ehkä ollut ihan täydessä terässä..? War ensemblen lauluosuudet olisivat voineet kuulostaa paremmalta.

Metallicaa odotellessa ei porukka meinannut pysyä enää housuissaan. Tai kaikki ainakaan paidoissaan.. Joku nainen oli nimittäin ottanut paitansa pois. Mikä ei ehkä ollut kovin järkevä idea, lämpötila kun oli vain noin seitsemän astetta plussan puolella ja sade sen kun vain yltynyt.

Ennen Metallican aloittamista päästettiin aidan läpi lisää ihmisiä lähemmäs lavaa. Yleisössä oli kauhea tungos. Kaikki odottivat innoissaan Metallicaa, joka oli aika rajusti myöhässä aikataulusta. Kun Metallica sitten vihdoin saapui lavalle, aloitettiin keikka Batterylla. Sitä seurasi Master of Puppets. Yleisö osasi sanat lähes kaikista kappaleista, ja nyt on minunkin kurkkuni karhea huudettuani täyteen ääneen ”Seek and destroy!”.

Kyllä, tiedän, ettei minulla ole mitään oikeutta valittaa Metallican soittamista kappaleista, koska kaikki soitettava materiaali valittiin yleisöäänestyksellä. Mutta valitanpa silti, hähää! Kaiken kaikkieen olen ihan tyytyväinen soitettuihin kappaleisiin, mutta Cyanide ja Franctic olisivat kyllä vielä olleet mukavaa kuultavaa. Ihan tosi? Cyanide ei saanut tarpeeksi ääniä?

Kun nyt mietin, niin se kurkkukipu taitaa kyllä johtua siitä, että paluumatkalla kuuntelin autossa Queenin Greatest Hits-levyä ja lauloin täysillä mukana. Ja miksei sillä levyllä sitten ole Bohemian rhapsody? Onko se muka liian pitkä?? Innuendo on ihan yhtä pitkä!!

Nyt juuri ei ehkä ole uuden levyarvostelun aika, enkä sellaista ole kirjoittamassakaan, mutta.. Ihan näin pikaisesti, Motionless in White teki coverin Rammsteinin Du Hast-kappaleesta tässä jokin aika sitten. Olisiko siitä reilu kuukausi aikaa.. Joka tapauksessa, kun ensin kuulin asiasta, mietin, että täysi katastrofi ja ei mitään mahdollisuutta onnistua. Siinä on niin outo yhdistelmä. Motionless in White vetämässä Rammsteinin vanhaa hittibiisiä? Ei ikinä! No, kun olin päässyt yli ensijärkytyksestä, menin Youtubeen ja kuuntelin kyseisen kappaleen. Ja olin kyllä niin järkyttynyt että meinasi mennä myslit väärään kurkkuun (ei tietokoneen äärellä saa syödä, voi roiskua näppikselle..). Sehän oli, Herra varjele, todella loistava cover! Ja kun nyt tarkemmin mietin, ehkä jopa parempi kuin alkuperäinen. Täytyy nostaa hattua Motionless in Whiten pojille.

Tämä versio on parempi kuin mitä varmaan kukaan osasi odottaa. Nyt on kyllä pieni hamsteri ihmeissään.

Eilen kirjoitin System of a downin Mezmerize-levystä, joten tänään on sitten Hypnotizen vuoro. Eilistä kirjoitusta lukiessani tajusin, että olin pohtinut lähinnä kappaleiden sanoitusten merkityksiä, enkä niinkään itse musiikkia. Ja oikeastaan juuri provosoivat sanoitukset ovat SOADin musiikin pääasia, joten keskityn nytkin pohtimaan suurimmaksi osaksi sanoituksia. Aivoriihessä mukana taas SongMeanings.com. Ja eiköhän sitten mennä siihen levyyn:

Noniin, tämän levyn arvostelussa kirjoitan jotain kaikista levyn kappaleista (Mezmerizessa hypin puolet kappaleista yli). Ja muutamaa biisiä pohditaan syvällisemminkin.

Kappaleet Attack, Dreaming, Tentative ja Soldier side taitavat kaikki kertoa ja esittää mielipiteitä sodasta, Soldier side kaikkein selkeimmin. Se on kaunis kappale ja sopii täydellisesti levyn loppuun. Se oli myös poikkeuksellisen helposti tulkittava, samoin kuin Attack ja Tentative. Dreaming olikin vaikeampi tulkittava, mutta päädyin lopulta siihen tulokseen, että kappaleessa kai puhutaan kehitysmaiden köyhyydestä, yhteiskunnan toimimattomuudesta ja vähän sodastakin.

Stealing society ei ollut helposti ymmärrettävä kappale sekään, mutta päättelin, että se saattaisi kertoa huumeiden väärinkäytöstä.. Enkä kyllä väitä olevani oikeassa. Kappaleessa kuitenkin on viittauksia huumeiden käyttöön, eivätkä SOADin jäsenet tunnetusti mitään huumeiden kannattajiakaan ole.

Holy Mountains kertoo, taas kerran, armenialaisten kansanmurhasta. Serj Tankian on itse vahvistanut tiedon. Kappaleen nimi viittaa Ararat-vuoreen, joka oli kommunistisen Armenian rajalla. Kappaleessa on myös useita viittauksia Turkkiin, armenialaisten kansanmurhan toteuttajaan.

She’s like heroin ja Lonely day taas eivät ymmärtääkseni sisällä minkäänlaista poliittista viestiä. Se olisi kyllä hyvin outoa System of a downin tuntien, joten epäilen, että Lonely daylla yritetään kuitenkin välittää jokin viesti. Kyseinen biisi on levyllä nimittäin järjestyksessä toiseksi viimeinen kappale. Viimeinen kappale on Soldier side, joka viittaa vahvasti sotaan. Lonely day kertookin ehkä sotilaiden tunteista ennen sotaan lähtöä. Pelkkää spekulointia.  :-)

U-figistä ei oikein ottanut selvää, mutta kai siinä puhutaan jotain protesteista ja siitä, että ihmisten pitää muodostaa itse omat mielipiteensä.

Ja kahden kappaleen merkitystä pohdin sitten tarkemmin:

Ensinnäkin, Hypnotize. Yksi System of a downin parhaista ja tunnetuimmista kappaleista.

”Why don’t you ask the kids on Tiananmen Square was fashion the reason why they were there?”

Sanoitukset viittaavat vuoden 1989 Tiananmen Squaren protesteihin.

”They disguise it, hypnotize it” ”Mezmerized the simple minded, propaganda leaves us blinded”

Viittaus siihen, että media hypnotisoi ihmiset, ja käsitys vapaudesta hämärtyy. Tässäkin biisissä on taas SOAD-mittakaavassa melko helposti ymmärrettävät sanat.

Vicinity of obscenity. On siinäkin melkoinen musiikillinen tuotos. Kun kappaleen kuuntelee ensimmäisen kerran, se tuntuu kertovan vain banaaneista ja piiraista, ei mistään sen syvällisemmästä. Kun kappaletta lähtee tulkitsemaan, voi siitä vetää kai minkälaisia johtopäätöksiä tahansa. Päädyin sellaiseen lopputulokseen, että kappale kertoo siitä, miten rivous ja porno hyppii kaikkialta silmien eteen (tämän johtopäätöksen tein lukemalla kappaleen nimen.. hyvä minä). Banaani ja piirakka mitä luultavimmin viittaavat sukupuolielimiin. Yksi System of a downin oudoimmista kappaleista, mutta hyvä kappale kumminkin.

Entä Kill Rock n’ roll? No, sehän kertoo siitä, kun Daron Malakian joskus ajoi autollaan vahingossa kaniinin yli.