Noniin, tänään kirjoitan Avenged Sevenfoldin Hail to the king-levystä. Levy ei ole enää ihan uusi, mutta tämä on nyt kuitenkin ensimmäinen levyarvostelu jonka kirjoitan, eli joo. No, mennäänpä siihen arvosteluun:

Levyn alku on loistava; ensimmäiset neljä biisiä ovat tajunnanräjäyttäviä. Nimikkokappale Hail to the king on hyvä, muttei vedä vertoja Shepherd of firelle. Doing time on myös hieno kappale. Sen tyyli eroaa jonkin verran levyn muista kappaleista, ja sopisi ehkä paremmin Nightmare-levyn tyyliin. This means war on omasta mielestäni levyn ylivoimaisesti paras kappale, joskin olen sitä mieltä, että biisi haiskahtaa Metallicalta. Yhtäläisyys sen ja Sad but truen (varsinkin introjen) välillä on häiritsevä. Silti, Metallica-kopio tai ei, kappale on menestys.

Tämän jälkeen seuraa Requiem, joka on astetta rokimpi tulkinta jostain historiallisesta kappaleesta (olen sivistymätön). Ideasta tulee mieleen lähinnä Iron maidenin Phantom of the ophera, vaikkeivat kappaleet siis samalta kuulostakaan.

Loppupuoli onkin sitten herkempää kamaa. Juuri kun luulit Crimson Dayn olevan juuri niin koskettava ja kaunis kuin vain thrash metal-bändin biisi voi olla, Acid Rain tapahtuu ja päättää levyn. Coming home ja Planets ovat omasta mielestäni levyn huonoimmat kappaleet, mutta Heretic onnistuu vielä pitämään mielenkiinnon yllä.

Kokonaisuutena levy oli hyvä ja vaikkakin hieman erilainen kuin Avenged Sevenfoldin muu tuotanto, ei yhtään sen huonompi. Parhaat kappaleet oli sijoitettu alkuun eikä niitä ikävä kyllä ollut säästetty loppuun (vaikka Acid Rain ansaitseekin herkkyydessään kaiken kunnioitukseni). Suosittelen kaikkia kuuntelemaan :-)